Pikavippien uusi tuleminen!
Kriittinen näkökulma paljastaa nopeasti että pikavippejä ja pienlainoja ja niiden luomia ongelmia poistamaan luotu lainsäädäntö ei poistanut vippijärjestelmää, ainoastaan loi vaihtoehtoisen toimintatavan jossa alan räikeimmät epäkohdat jäävät järjestelmän ulkopuolelle. Samalla se loi todellisuudessa perustan lailliselle järjestelmälle jossa perinteinen kulutusluotto kohtaa pay day loanin ja koronkiskonnan, kuluttajalle epäedulliseksi muodostuvassa luottojärjestelmän marginaalissa, joka näennäisesti noudattaa alan yleistä eettistä standardia mutta joka samalla luo uusia rajapintoja luotto- ja rahoitusalalle.
Näillä rajapinnoilla rahoitusalan kasvu tapahtuu tosiallisesti, esimerkkinä ongelmaluottojen ja perinnän ulkoistaminen entisille lainsäätäjien tarkkailussa olleille toimijoille, alan johtavien brändien toimesta. Siten pikavippien jälkilöylyissä entiset vippifirmat ja niiden perintää hoitaneet tahot ovat sulautuneet osaksi suurempia toimijoita, joiden pääasiallinen tulonlähde on alan perinteisimpien toimijoiden käsikassarana toimiminen.
Kuluttajalle tämä merkitsee toisaalta eräänlaista imperatiivia hyväksyä järjestelmän epäkohdat, joihin lukeutuvat ylisuurten korkojen ja perintäkulujen ohella erilaiset verojärjestelyt jotka ovat räikeässä ristiriidassa suhteessa palkansaajan verotukseen. Totuushan on että erilaiset vaihtoehtoiset kulutusluottomekanismit muodostavat koko alan marginaalin toisen pääasiallisen tulonlähteen, luottokaupan ja perintäoikeuksien myymisen muodostaessa toisen. Siten peruslainamarkkinoilta hankitun kulutusluoton toissijainen tuotto ohjautuu kansallisten verojärjestelmien ulottumattomissa toimiville tahoille viimeistään siinä vaiheessa kun luoton takaisinmaksusta muodostuu ongelma.
Siten pikavippien uudessa tulemisessa kyse on entistä selkeämmin eräänlaisesta valtiorajojen sisällä tapahtuvasta uuskolonialismista jonka myötä tulonsiirtojen kohteena ja maksukyvyltään heikoimmassa asemassa olevien ihmisten suuntaan tapahtuva rahavirta on jatkuvan ulosmittaamisen kohteena. Rahanpesusta tai eräänlaisesta kansallisen varallisuuden ulosmittaamisesta puhuminen ei siten ole liioittelua, päinvastoin.
Kulutusluotot ja maksuhäiriöt
Rahoitusalan marginaalissa toimivien tahojen tulovirrat ovat kasvaneet selvästi sitten pikavippilain voimaantulon. Erona on toimijoiden määrän kaventuminen sekä keskimääräisen lainasumman kasvaminen. Samalla maksuhäiriöiden määrä on rajussa kasvussa. Erilaisten kulutusluottojen ja pienlainojen kautta luottotietonsa menettäneiden määrä lasketaan sadoissa tuhansissa. Ulosmittaustilanteessa edunsaajaksi merkityt toimijat toimivat pääsääntöisesti maan rajojen ja verotuskäytäntöjen ulkopuolella. Tämän uuden paarialuokan ja ylikansalliseksi muodostuvan orjasäädyn yhteiskuntakelpoisuutta valvova taho toimii sekin omistuspohjalla joka sallii täysimittaisen veronkierron. Satojen miljoonien suuruiseksi kasvanut yksityinen luottokelpoisuusvalvonta on siis käytännössä itse yhteiskunnan valvonnan ulottumattomissa.
Kyseessä näyttäisi siten olevan täydellinen väline rahan vapaan liikkumisen valvomiseksi, joka samalla on muodostunut eräänlaiseksi kansalaisuuden eettisen standardin mittariksi. Yhteinen vihollinen on se joka ei hoida velvoitteitaan, ei taho joka on muokannut taloudellisista velvoitteista eräänlaisen negatiivisesti määrittyvän kansalaisoikeuksien myöntöperusteen? Se onko rahan luovan voiman valvonnan jättäminen järjestelmälle itselleen neroutta vai täyttä mielettömyyttä, jäänee nähtäväksi.