Pienlaina

Pienlainojen merkitys talouden suuressa kuvassa on kahtalainen. Toisaalta ne tasapainottavat henkilökohtaista taloutta satunnaisten tarpeiden tai ylimääristen menoerien kohdalla, toisaalta ne toimivat ikään kuin katalyyttinä siinä prosessissa jossa säästämisen ihanne muuttuu vääjäämättä nyky-yhteiskunnassa kuluttamisen imperatiiviksi, vauhdittaen rahavirtojen liikkumista.

Pienlaina on reaaliaikainen, vaivaton lainamuoto jonka avulla henkilökohtainen taloustilanne on vähemmän altis muutoksille. Samalla se on olennainen osa kulutusyhteiskunnan mekanismia jossa tarpeiden luomisen logiikka määrittää kasvavassa määrin kulutuskäyttäytymistä ja arvomaailmaa.
Pienlaina on marginaalinen rahavirtojen kannalta, mutta toisaalta olennainen tekijä omistamisen ja kuluttamisen problematiikan kannalta. Kehittyneissä maissa pienlaina rinnastuu helposti ylimääräiseen tuloon ja eräänlaiseen luksustuotteeseen, kehittymättömissä maissa pienlaina sen sijaan on näkyvästi juuri sitä mitä se myös omassa yhteiskunnassa usein käytännössä on, joskin peitellysti – hankalassa taloudellisessa asemassa olevan keino tasapainottaa talouttaan.

Lainayhtiö	Lainasumma	Laina-aika	Ikäraja	Hae Lainaa!
	10-2000€	360-1800 pv	22 V	Hae Lainaa!
	1000-3000€	360-1800 pv	22 V	Hae Lainaa!
	50-2000€	30 pv	20 V	Hae Lainaa!
	500-50,000€	2-12 vuotta	20 V	Hae Lainaa!
	50-2000€	30 pv	20 V	Hae Lainaa!
	50 - 2000€	7-30 Päivää	21 V	Hae Lainaa!

Siinä missä länsimaisessa yhteiskunnassa pienlaina asettuu ikään kuin kansalaisuuden välikappaleeksi mahdollistaen kuluttamisen ja siten taloudellisen tasa-arvon kokemuksen, mitä kokemusta ei pidä aliarvioida eräänlaisena perutvanalaatuiseksi muuttuneena ihmisyyden kokemuksena kulutusyhteiskunnassa, kehittyvässä yhteiskunnassa pienlaina on usein vielä korostetummin edellytys oman yhteiskunnallisen aseman uudelleenymmärtämiseksi ja –määrittelemiseksi.

Kulutusyhteiskunnassa pienlaina on osa järjestelmää ja jatkumoa jossa vaikuttavat myös joustoluotto, kulutusluotto, pikavippi ja muut omalla tavallaan oireelliset rahoitusmuodot, liittyen kulutustottumusten vääristymiin ja tarpeiden luomisen mekanisoitumiseen suggestion tasolla. Pienlaina on siten korostetusti osa kuluttajakansalaisen vastuunottoa yhteisössä jossa vaatimus oman kulutustottumusten havainnoimiseksi kriittisesti on jo mitä suuremmassa määrin akuutti. Vuosittainen pienlainojen kautta yhteisössä kiertävä rahamäärä on useiden satojen miljoonien suuruinen.

Pienlainat kehittyvissä yhteiskunnissa

Pienlainojen roolin ymmärtämiseksi on välttämätöntä tarkastella niitä oman yhteiskunnallisen todellisuutemme ulkopuolisessa todellisuudessa. Rahan arvon ja merkityksen uudelleen ymmärtäminen edellyttää sellaisen todellisuuden havainnointia jossa vakituisen tulonlähteen mahdollisuus ei ole itsestäänselvyys ja jossa sellaisen hankkiminen vaikuttaa välittömästi paitsi itseymmärrykseen, myös oman ja yhteisön välisen suhteen uudelleen ymmärtämiseen.

Erityisen selvästi tämä tulee esille naisille myönnettävien pienlainojen yhteydessä, ympäristössä jossa nainen on perinteisesti omistamisen kohde, ei täysivaltainen yhteiskunnallinen subjekti, itsenäinen toimija. Kehittyvässä yhteisössä naisen roolin muuttamisen ensimmäinen edellytys on avata itseymmärryksen mahdollisuus luomalla lisäarvoa naiseudelle siinä kontekstissa jossa jokapäiväinen elämä tapahtuu. Usein tämä merkitsee esimerkiksi pienimuotoisen käsityöyrittäjyyden rahoittamista pienlainojen avulla, tai ylipäätään kodin ulkopuolisen työmahdollisuuden järjestämistä.

Rahan ja omistamisen kautta avautuva subjektius on siten tosiasia, joka tulee esille erityisen selvästi juuri kehittyvissä yhteiskunnissa ja yhteisöissä. Voimaannuttamiseksi kutsuttavan prosessin taustalla ja motiivina on palauttaa ihmiselle, usein naiselle, mutta myös muuten huonoimmassa asemassa olevalle, oikeus sekä oman kehoonsa ja sen luomaan lisäarvoon että oman työnsä tuloksiin ja siten oman olemassaolonsa arvottamiseen suhteessa ympäristöön uudella tavalla.

Siten se mitä omassa järjestelmässämme koetaan rahan ja talousjärjestelmän perusominaisuudeksi, eräänlaisen perimmäisen välttämättömän pahan merkityksessä, sen luodessa näennäisen keinotekoisia arvotuksia ja merkityksiä työlle ja olemassaololle yleensä, on toisessa järjestelmässä vastaavassa roolissa mutta hyvässä mielessä. Rahan ja omistamisen ja rahan ja työnteon suhteen ymmärtämisen ja siten edelleen siihen liittyvän voimaannuttamisen ehtona on että esimerkiksi myönnettävä pienlaina mahdollistaa saajan oman aktivoitumisen siinä ympäristössä jossa elää, sen luomin ehdoin. Onko kyseessä eräänlainen naamioitu lähetystehtävä jossa lopputuloksena on alkuperäisen ja perinteisen järjestelmän korvautuminen toisella vailla varmuutta itse prosessin lopullisesta hyödyllisyydestä on eräänlaisen arvokeskustelun kohteena jatkuvasti.

Vastaavan arvokeskustelun luominen avoimesti myös omassa yhteiskunntajärjestelmässämme mahdollistaisi paitsi järjestelmän kriittisen arvioinnin erityisesti tarpeiden luomisen mekanismin osalta, myös uudenlaisen ymmärryksen muodostumisen suhteessa äärimmäiseen toiseuteen, yhteiskuntaan ja järjestelmään, jossa rahan arvo keinotekoinen määrittyminen ei vielä ole haudannut alleen elämän luonnollista rytmiä.

Pienlainat ja kulutusyhteiskunnan vääristymä

Pienlaina on siis merkityksellinen keino oikein käytettynä, ja vastaava merkitys sillä on myös länsimaisessa keinotekoisten tarpeiden kyllästämässä yhteiskunnassa. Pienlaina on reaaliaikaisuutensa ja vaivattomuutensa vuoksi joustava osa rahoitusjärjestelmää kokonaisuudessaan ja koska se on myös ikään kuin järjestelmän marginaalissa liikkuvaa irtainta ylimääräistä rahaa, sen avulla on mahdollista luoda lisäarvoa tavalla joka haastaa automaattisiksi muodostuneet kulutusyhteiskunnan lainalaisuudet.

Tämä siis merkitsee että pikalainaa hakemalla on mahdollista tehdä valintoja jotka vaikuttavat jokapäiväisten valintojen ja tarpeiden ulkopuolella, ja niiden valintojen kautta merkityksellistää uudelleen kulutusympäristöä, tavalla joka huomioi paitsi ympäristön vaatimukset niin haluttaessa, myös muita eettisiä ja eettisen näkökulman ylittäviä näkökohtia. Raha on valtaa ja vallankäytön osalta avainkysymys on poikkeuksetta onko vallan tai rahan haltijalla näkemystä ja kykyä tehdä valintoja jotka todella haastavat vallitsevat lainalaisuudet, niiden toistamisen sijaan.

Koko kuluttamisen vaatimus osana kansalaisuutta on siten muunnettavissa rakentavaksi yhteisöllisen olemassaolon perustaksi vain jos kuluttajan oma kyky hahmottaa valintojensa merkityksiä ja vaikutuksia muuttuu aktiiviseksi osakasi olemassaoloa, todellisten vaintojen tekemisen merkityksessä.

Ensimmäinen askel tässä prosessissa on sen tosiasiaan havaitseminen että tätä valinnan mahdollisuutta hämärtää lukematon määrä ahneuden ja järjestelmän sisään rakennettujen itsenäisten motiivien aktivoima suggestiivinen todellisuusvääristymä, jossa markkinointi ja mainonta vetoaa ihmisyyden alhaisempiin vietteihin, luoden tarpeita vain luodakseen lisähyötyä ja jossa järjestelmän logiikan kyseenalaistamisen vaatimus asetetaan ikään kuin automaattisesti vastakkain henkilökohtaisen edun ja hyödyn kanssa. Perusargumentti kulutusyhteiskunnan epäkohdista keskusteltaessa liittyy saavutettujen etujen problematiikkaan. Mitä siis ei todellisuudessa ole edes olemassa, sen ollessa eräänlainen kollektiivinen näköharha joka mahdollista mekaanisen kuluttamisen pysymisen olemassaolon kokemuksen keskiössä.

Pienlainat ja kysymys vapaasta valinnasta

Pienlaina on siten nähtävissä eräänlaisena kulutusyhteiskunnan perusmekanismin tiivistymänä johon heijastuu suuri määrä epäkohtia ja ongelmia siinä järjestelmässä jonka osa se on. Edellisen perusteella on perusteltua kysyä onko mahdollista edes tehdä valintoja jotka ovat aidosti vapaita kuluttamisen mekanisoivasta vaikutuksesta ja sen taustalla vaikuttavasta arvovääristymästä.

Kysymys osuu sikäli harhaan että vain tekemällä valintoja on mahdollista löytää vastauksia, siten kulutusyhteiskunnan lainalaisuuksien hyväksyminen osaksi omaa elinympäristöä samalla tavoin kuin viidakon laidalla elävä joutuu hyväksymään siellä vallitsevat reaaliteetit omaa elämää hallitseviksi lainalaisuuksiksi, on edellytys sille että valinnat todella merkityksellistyvä potentiaalisesti siten että vallitsevaa arvomaailmaa ja järjestelmää on mahdollistaa kyseenalaistaa tai muuttaa.

Siten pienlaina on nähtävissä osana järjestelmää josta vapautumisen illuusio on yksi tarpeiden luomisen mekanismin mahdollistamista näköharhoista, ylellisyyttä todellisuudessa jossa viihtymisestä on muodostun valintoja muokkaava ja määrittelevä olemisen imperatiivi.

Pienalainojen myöntäjien ja niiden ehtojen arvioiminen tätä taustaa vasten on siten eräänlainen uudenlaisen tietoisen kuluttajakansalaisen perusvelvollisuus. Valinnan tekemisen vapauden suhteellisuus on tässä jos jossain vääjämätön tosiasia mutta samalla jotain johon vaikuttamisen mahdollisuus alkaa juuri tämän arvoinnin tekemisestä.

Näennäistotuuksien, suggestiivisten esitysten, suoranaisten valheiden ja hyväntekeväisyydeksi naamioidun ahneuden takana erottuu usein mekanismi jonka ainoa tarkoitus on estää vapaan valinnan realisoituminen vaihtoehtojen tasolla. Pienlainojen ja laajemmin talousjärjestelmän taustalla vaikuttavan mekanismin muuntaminen positiiviseksi voimaksi edellyttää lopultakin vain tietoista pyrkimystä nähdä omien valintojensa merkitys muussa kuin siinä kontekstissa jossa volyymi ratkaisee ja yksilön valinta pyritään muokkaamaan osaksi suggestiotodellisuutta koossa pitävää mekanisoitumisprosessia. Yksikään valinta ei ole automaatio, jos näin on kyse ei ole valinnasta vaan sen vastakohdasta.