Joustoluotto

Lainayhtiö	Lainasumma	Laina-aika	Ikäraja	Hae Lainaa!
	10-2000€	360-1800 pv	22 V	Hae Lainaa!
	1000-3000€	360-1800 pv	22 V	Hae Lainaa!
	50-2000€	30 pv	20 V	Hae Lainaa!
	500-50,000€	2-12 vuotta	20 V	Hae Lainaa!
	50-2000€	30 pv	20 V	Hae Lainaa!
	50 - 2000€	7-30 Päivää	21 V	Hae Lainaa!

Joustoluoton periaatteena on tarjota mahdollisuus luottoon joka on nostettavissa tilille tarvittaessa ilman eri lainapäätöstä. Joustoluotto on luottomuoto jonka etuna on sen reaaliaikaisuus sekä mahdollisuus joustavaan lainannostoon, tarpeen mukaan. Joustoluottoon liittyvä luottopäätös tehdään sovitulle summalle minkä jälkeen lainaa on nostettavissa sovitun luottolimiitin rajoissa tarpeen mukaan, ilman eri hakemusta.

Kulutusluoton muotona joustoluotto on nykyaikainen lainamuoto, palvellen kulutusyhteiskunnan tarpeita sekä henkilökohtaisella että laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla. Kulutusyhteiskunnan ihanteiden mukaisesti reaaliaikainen mahdollisuus lisärahoitukseen, oli kyse tilapäisestä tarpeesta, odottamattomasta kuluerästä tai säännöllisesti toistuvasta lisärahoitustarpeesta, palvelee sekä yksilöä että tarpeita luovaa kulutusyhteisöä, luomalla lisäarvoa työlle ja siitä saatavalle korvaukselle.

Joustoluotto on jo pitkään ollut olennainen osa perinteistä rahoitusjärjestelmää ja pankkien lainanantoa. Pikavippi kulutusluoton muotona lakkasi käytännössä olemasta vuoden 2013 lakimuutoksen myötä minkä seurauksena joustoluotto muodostui pikavippiä tarjonneiden tahojen palvelutarjonnan jatkeeksi, mahdollistaessaan vapaan koronmäärittelyn määrätylle lainasummalle tilanteessa jossa lainalimiitin sisällä tapahtuvat nostot mahdollistivat jatkuvan tuoton yhdelle lainasopimukselle. Erona pankkien myöntämille joustoluotoille oli lähinnä se että ne perustuivat pitkäaikaiseen asiakassuhteeseen, alan uusien yrittäjien jatkaessa näennäisellä riskiluototuslinjalla myös joustoluoton osalta.

Pikalainaa hakeneille joustoluoton leviäminen myös perinteisten pankkipalveluiden ulkopuolelle merkitsee mahdollisuutta pysyvän luottoratkaisun saamiseksi satunnaisten vippilainojen sijaan. Samalla se merkitsee sitoutumista korkeakorkoisiin lainoihin tavalla joka mahdollistaa pikavippien hengessä tapahtuvan liiketoiminnan jatkumisen. Tutustuminen pankkien ja muiden lainanatarjoajien toimintaperiaatteisiin ja lainaehtoihin paljastaakin nopeasti mistä tosiasiassa kyse. Pankkien joustoluotto on miltei poikkeuksetta niiden kallein lainaratkaisu mutta samalla sen perustuminen olemassaolevan asiakassuhteen vahvistamiseen tarjoaa täysin erilaiset lähtökohdat luottosuhteelle muihin lainantarjoajiin verrattuna. Luottomuodon vaihtuminen toiseen ei olekaan merkinnyt entisiä pikavippiyrityksiä kohtaan tunnettavan epäluulon hälvenemistä.

Pikavipistä joustoluottoon

Lainanantajalle pikavippien tuotto-odotus perustui siis ylisuuruille koroille sekä toisaalta perintäkulujen ja pääoman yhdistymiseen yhdeksi tulovirraksi yritysjärjestelyjen avulla. Riskiluonteinen pienlaina yhdistettynä lyhyeen laina-aikaan edellyttivät korkeaa korkoa tuoton saamiseksi, mikä mekanismi jäi lopullisesti historiaan lakimuutoksen myötä v 2013. Tuolloin lainoille säädettiin korkokatto mikä merkitsi pienten toimijoiden ja minilainojen katoamista markkinoilta kokonaan.

Kulutusluotto luottomuotona on yleistyessään muuttanut lainamarkkinoita reaaliaikaiseen ja reaktiiviseen suuntaan. Samalla se on merkinnyt perinteisen työhön ja jatkuvuuteen perustuvan rahajärjestelmän muuttumista – pankkijärjestelmän muutaman vuosikymmenen takainen yhteiskunnallinen tehtävä on vaihtunut omistajuussuhteiden muutoksen myötä pörssiyhtiöille ominaiseksi tehtäväksi maksimoida tuotto, mikä toisaalta palvelee samaa rakennustehtävää mutta toisenlaiselta arvopohjalta. Työväenpankkien katoaminen kartalta ennen vuosituhannen vaihdetta merkitsi eräänlaista solidaarisen pankkitoiminnan ihanteen katoamista ja niiden sulautuminen liikepankkeihin heijasti laman kourissa tuskailleen palkansaajan tunnelmia päätöksenteon ja lainsäädännön jouduttua pysyvästi talousjärjestelmälle alisteiseksi.

Pikavippien varaan perustettu joustoluottoa tarjoava yritys edustaa tämän kehityksen loogoista päätepistettä, eli pistettä jossa ylimääräiseksi miellettävän rahan tarjoaminen edelleen kiertoon kohtuullista korvausta vastaan, hyvinvoinnin tasaamiseksi ja lisäarvon työperusteikseksi luomiseksi on muuttunut menneisyyden nostalgiseksi utopiaksi. Tässä pisteessä yhä harvempien käsiin kasautuva tuotto on luonut ikään kuin uuden yhteiskuntaluokan ja –ihanteen jossa tämän mekanismin peruspiirteitä jäljittelemään pyrkivät toimijat keräävät marginaaliseksi miellettävän vastaavalla periaatteella kertyvän tuoton hyödyttämään itseään ja omia tarkoituksiaan.

Kaikissa tapauksissa joustoluotto ei silti tietystikään näyttäydy pelkästään negatiivisessa valossa vaan sen reaktiivinen ominaisuus on todellisuudessa tuloeroja potentiaalisesti tasaava tekijä mikrotalouden kontekstissa. Koko yhteiskunnan mittakaavassa joustoluotto ja jokainen muu kulutusluotto kierrättävät yhteisössä rahaa ja varallisuutta satojen miljoonien eurojen edestä, minkä summan merkittävyyttä lisää se tosiseikka että tässä rahavirrassa on pääasiassa kyse aiemmin marginaaliseksi miellettävästä lisäarvotekijästä, elementistä jonka kuluttamisen ihanne on aktivoinut ja jonka kontrolloimiseksi ja jonka luomien ongelmien minimoimiseksi on valjastettu paitsi poliittinen myös lakia säätävä eliitti.

Siten siirtymä pikavipeistä joustoluotto –järjestelmään heijastelee makrojärjestelmän muutoksia sekä arvomaailman muutoksia tavalla jonka merkitys vain harvoin avautuu poliitiisen retoriikan kautta mutta kylläkin palkansaajan jokapäiväisen todellisuuden osana. Poliittisen päätöksenteon, talousjärjestelmän linjausten ja mikrotason taloustilanteiden muutoksen keskinäinen yhteys edellyttää siten lisää läpinäkyvyyttä mahdollistaakseen tasapainoisen ja perustellun valinnan paitsi eri lainanantajien, myös syvemmin erilaisten arvojärjestelmien ja hyvinvointi-ihanteen merkityksellistämisen tapojen välillä.

Joustoluotto ja talousjärjestelmän edustama ihanne

Yhteisen talousjärjestelmän luomisen edellytykset esittäytyvät vain harvoin selkeinä konsensusta korostavassa päätöksenteossa, tosiasia mikä on vallinnut poliittista päätöksentekoa kohta kolmen vuosikymmenen ajan. Eurooppalaisen talousjärjestelmän kolonialistinen luonne näkyy parhaiten tavassa jolla se määrittää hyvinvoinnin rajoja niin alueellisessa kuin hegemonisessakin mielessä, sekä toisaalta tavassa jolla sama mekanismi heijastuu sen rajojen sisäpuolella, tuloerojen kasvaessa ja hyvinvoinnin edellytysten jakautuessa jatkuvasti epätasaisemmin.

Tilanne jossa palkansaajan työpanos ei enää riitä kannattelemaan yhteistä hyvinvoinnin ihannetta on epäterve ja sen selkein osoitus on lainarahoitteinen talousjärjestelmä joka silkan hegemoniansa kautta jäsentää ja uudelleen määrittää työn ja rahan arvoa omaksi edukseen. Tässä järjestelmässä pikavippien kaltaiset lainamuodot toimivat näennäisen tasapainottavana tekijänä, mahdollistaen reagoinnin taloudellisen tilanteen muutoksiin myös silloin kuin muut luototusmuodot eivät ole mahdollisia. Toisin sanoen asia olisi siten mikäli kyse ei tosiasiassa olisi keinotekoisesta menetelmästä luoda rahalle lisäarvoa tilanteessa jossa lainantarve on akuutti ja lainanjakamisen taustalla ei vaikuta minkäänlainen yhteisöllinen tai solidaarinen ihanne vaan silkka ahneus ja tuotto-odotusten maksimointiin perustuva näennäiskapitalistinen ajattelu, kulutusihanteen luoman ahdinkotilan hyväksikäyttö ja hyödyntäminen, eräänlainen kapitalistisen järjestelmän logiikan luoma ääri-ilmiö joka samalla paljastaa koko järjestelmän sisäisen vääristymän.

Siten järjestelmä lopulta perustuu marxilaista ajattelua seuraten riistolle, eli keinotekoisten rajalinjojen luomisen kautta tapahtuvalle hyväksikäytölle, niin globaalissa mittakaavassa kuin yhteisön sisälläkin. Järjestelmän oikeuttavana keskeisenä argumenttina on tähän mekanismiin sisäänrakennettu kyky luoda lisäarvoa ja siten edelleen hyvinvointia myös sinne missä sitä ei vielä ole.

Ongelmana tietysti on järjestelmälle määritelty hegemoninen asema suhteessa hyvinvoinnin määrittelyyn mikä kulutusyhteiskunnassa on merkinnyt eräänlaista alkuperäisen tasa-arvoisen ja yhtäläisen hyvinvoinnin ihanteen turvottamista tunnistamattomaksi kolmen auton ja taajama-asumisen ihanteeksi jossa täysin vakavasti pohditaan ja ennakoidaan siirtymää kulutusyhteiskunnasta kohti ’elämysyhteiskuntaa’, toisin sanoen viihtymisen imperatiivin varaan rakentuvaa pysyvään uneen houkuttelevaa hedonistista ja läpi-itsekästä yhteiskuntamallia jossa yksilön oikeuksilla ei ole vastaparia ja jossa altruismi ja keskinäinen solidaarisuus ovat kuin järjestelmän itsensä tuotoksia, eräänlainen kapitalistisen systeemin tuottama lisäarvo.

Tämän ihanteen rakentaminen hakemalla pikalainaa heijastelee täsmälleen tapaa jolla vastaavaa ihannetta rakennetaan suuressa mittakaavassa, järjestelmässä jossa luotto ja sen luoma lisäarvo lopulta maksatetaan järjestelmän ulkopuolisilla toimijoilla, samalla pakottaen hegemonia-aseman leviäminen yhä uusille aluille, niin alueellisessa kuin henkisessäkin mielessä.

Tämä mielen kolonialismi merkitsee samalla konsensusajattelun leviämistä alueille jossa se on todella vaarallista. Nurinkurisen konsensuksen varaan rakentuva individualistinen ajattelutapa on edelleen kaksinverroin vaarallinen etäännyttäessään ihmiset yhä kauemmas asioiden sukupolvien aikana rakentuneista merkityksenannoista, liittyen paitsi poliittiseen todellisuuteen myös kulttuurin henkisiin ja hengellisiin rakenteisiin. Siten tiettyjen uskonnollisten piirien voimakas reagointi kuvatunlaista hegemoniamekanismi vastaan on tavallaan jopa ymmärrettävää, sen uhatessa suoraan niitä merkityksellistämisen tapoja joiden varaan perinteisen hyvinvoinnin ideaali on yheisöissä rakentunut.

Lopulta rahan positiivinen voima on kuitenkin sama asia kuin sen potentiaalinen uhkakin, eli sen ambivalentti voima piilee sen näennäisessä sokeudessa suhteessa arvoihin, elämäntapoihin, alueellisiin ja kulttuurisiin merkityksenantomalleihin jne. Yksittäinen joustoluotto on lopulta tämän ilmentymänä demokraattinen elementti sen mahdollistaessa yksilöllisen valinnan tavalla johon kontrolliin perustuva talousjärjestelmä ei menneinä vuosikymmeninä koskaan pystynyt. Valinnan perusteiden vaaliminen ja vaihtoehtoisten mallien arvon ymmärtäminen on lopultakin se joka muokkaa tästä demokraattisesta valinnasta omien todellisten arvojemme näköisen.