Kulutusluotto

Lainayhtiö	Lainasumma	Laina-aika	Ikäraja	Hae Lainaa!
	10-2000€	360-1800 pv	22 V	Hae Lainaa!
	1000-3000€	360-1800 pv	22 V	Hae Lainaa!
	50-2000€	30 pv	20 V	Hae Lainaa!
	500-50,000€	2-12 vuotta	20 V	Hae Lainaa!
	50-2000€	30 pv	20 V	Hae Lainaa!
	50 - 2000€	7-30 Päivää	21 V	Hae Lainaa!

Pikavippien historia ulottuu brittiläisestä payday loan –lainaperinteestä 2000-luvulla alkunsa saaneiden varsinaisten pikavippien kautta nykyisiin perinteisiä luottoja jäljitteleviin kulutusluottoihin. Kulutusluotto on kulutusyhteiskuntaan liittyvä ilmiö ja korostaa lainanannon tilapäisyyttä ja tarveharkintaisuutta mutta myös asiakassuhteiden merkitystä, vastakohtana pikavipeille ja muille lyhytaikaisille lainoille.

Alkuperäiset payday loanit oli tarkoitettu palkkakauden loppuvaiheen maksuvaikeuksien kompensointiin ja ne toimivat pitkään eräänlaisena epävirallisena jatkeena varsinaiselle palkanmaksulle, samaan tapaan kuin förskotti-järjestelmä suomalaisessa systeemissä. Ideana oli tarjota matalakorkoista tai korotonta lainaa tai lainan tavoin käsitettävää taloudellista hyvitystä tarpeen mukaan ja siten taata työväen motivaation jatkuminen koko palkkakauden ajan.

Järjestelmään on aina kuulunut marginaalisena osana koronkiskonta ja laiton lainanjakaminen, tosin suomalaisessa yhteiskunnassa ilmiö on ollut harvinainen ja keskittynyt tietyille aloille ja yleisesti järjestäytyneen yhteiskunnan reuna-alueille. Oman haasteensa järjestelmälle kokonaisuudessaan on muodostanut voimakas ammattiyhdistysliike jonka tavoitteena on ollut taata kaikille yhtäläiset taloudelliset oikeudet. Siten förskotti- eli palkkaennakkojärjestelmä on ollut käytössä esimerkiksi merialalla vuosikymmenten ajan, osana virallista järjestelmää.

Vipit ja pienlainat ovat toki kuuluneet esimerkiksi vekselien muodossa aina suomalaiseen yhteiskuntaan. Vekselien korkojärjestelmä oli yleisesti tiedossa ja niitä vieroksuttiin tavallisen työväestön keskuudessa juuri niiden suhteellisen kalleuden vuoksi. Sen sijaan epäsäännöllistä työtä tehneiden keskuudessa oman aikansa kulutusluotto eli vekseli oli tavallinen tapa tasapainottaa taloutta.

Tekstiviestitse myönnettävät pikavipit nousivat ilmiöksi Suomessa vuoden 2005 aikana ja jo 2007 alaa alettiin rajoittamaan lainsäädännöllisin keinoin. Vaikka ilmiön laajuus ja vaikutukset yllättivät ehkä lainsäätäjän, totuus on että lyhytaikaisille lainoille oli voimakas tilaus yhteiskunnassa joka oli siirtymässä voimakkaan kontrolloivasta talousjärjestelmästä kohti järjestelmää joka huomioi tietoyhteiskunnan nopearytmisen todellisuuden sekä tarpeiden luomiseen perustuvan talouskasvun ajatuksen ja sen lehtolapsen eli kulutusyhteiskunnan vaatimukset. Erityisesti reaaliaikaisuus oli valttia kun pikavippi valtasi oman marginaalisena paikkansa suomalaisessa rahoitusjärjestelmässä.

Sääntelyn tarve oli ilmeinen ja lainsäädännölliset toimet muuttivat pikavippijärjestelmän luonnetta lopulta siten kohti kulutusluotto – järjestelmää, jossa reaaliaikaisuus ja toisaalta asiakassuhteen jatkuvuus ovat ratkaisevia tekijöitä.

Kulutusluottojen aikakausi

Kulutusluottoja oli toki ollut olemassa jo pitkään, vastakohtana auto- tai asuntolainoille. Pankkien lainajärjestelmissä kulutusluotto on aina merkinnyt mahdollisuutta sitouttaa asiakas myös pitkäaikaisten lainajärjestelmien ohitse, siten että asiakkuus ja siihen liittyvä jatkuvuus ikään kuin mahdollistaa jatkuvan luotonsaannin, kompensoiden elämänmuutoksista johtuvien äkillisten tarpeiden aikaansaamia taloudellisia muutoksia, kulutushyödykkeiden hankintatarpeista aiheutuvia taloudellisia paineita jne.

Muutos tultaessa 2000-luvulle ja erityisesti pikavippien jälkeiseen aikaan oli siinä että kulutusluotto muodostui eräänlaiseksi tukevaksi lainamekanismiksi luottokorttien ja pitkäaikaisten lainojen oheen, muodostaen kuin ylimääräisen tulonlähteen, jonka hintana olivat ehkä korkeammat korot mutta etuna jatkuvan taloudellisen stressitilan vapautuminen. Kulutusluotto on keskeinen tekijä yhteiskunnassa jossa kuluttaminen on muodostunut kansalaisuuden keskeiseksi elementiksi, osana jatkuvan kasvun ideaalia ja hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteiden kasvua kauas alkuperäisistä terveydenhuollon, koulutuksen ja tasa.-arvoisen yhteiskunnan ideaalien tuolle puolen. Kulutusyhteiskunnan motiivina on elämänlaadun parantaminen hankintoja tekemällä ja avartamalla elämänpiiriä, mikä siis käytännössä on tullut merkitsemään ensin luotujen tarpeiden automaatiotasolla tapahtuvaa omaksumista ja sittemmin erilaisista tarvekategorioista valitsemisen vapauden ihannointia. Rikkaudesta on tullut suhteellista ja hyvinvoinnin horisontti on kadonnut jonnekin yksityistämis- ja ulkoistamiskeskustelun taustalle.

Totuus on että samalla kun amerikkalainen järjestelmä ottaa näennäisen harkittuja ja samalla täsmällisen kontrolloituja hanhenaskeleita kohti tasa-arvoista terveydenhoitoa, ollaan vastaavaa pohjoismaista mallia purkamassa, yksinkertaisesti koska purkaminen merkitsee kasvun imperatiivin vahvistamista terveyden ja perustarpeiden imperatiivien avulla, tavalla joka on itseasiassa päinvastainen sille hyvinvointi-ideaalille jota menneet sukupolvet rakensivat, osin vekselien ja palkkaennakoiden motivoimina.

Tämä kulutusyhteiskunnan arvomaailman muutos heijastuu siis myös kulutusluotto –järjestelmässä, sen asettuessa eräänlaiseksi inhimillistäväksi tekijäksi systeemissä jossa kuluttamisesta kieltäytyminen näyttäytyy lähinnä maanpetturuutena. Pikavippien tarjoajien muuntautuminen kulutusluottoja tarjoaviksi ’uskottaviksi’ rahoitusalan toimijoiksi on osa tätä mekanismia, ja sen tarkoituksena on edelleen luoda kulutusyhteiskunnan seuraavan askelman aihio jossa kulutusluotto ei perustu enää pitkäaikaiselle asiakassuhteelle tai jatkuvuudelle sinänsä vaan kääntää koko asetelman päälaelleen ja sitoo lainahakijan lainasuhteeseen pitkien maksuaikojen ja korkeiden korkojen vallitessa siten että tavoitteena on paitsi sitouttaminen tiettyyn palveluntarjoajaan, myös järjestelmään sinänsä tavalla joka ei enää kyseenalaista irrallisen rahan merkitystä ja sen mielivaltaisesti määrittyvää arvoa.

Kulutusluotto on siten muodostumassa eräänlaiseksi mikrotason talouskeinottelun välineeksi jossa odotukset ja luodut tarvemallit muokkaavat kulutustottumuksia edelleen järjestelmän vaatimaan suuntaan. Tässä kuviossa rahan alkuperän häivyttäminen on itsestäänselvyys.

Kuluttajan markkinat

Kuluttajan näkökulmasta irtonainen raha ja mahdollisuus hakea rajattomasti pikalainaa oli se osa pikavippijärjestelmää joka vapautti perinteisestä tavasta määritellä rahan arvoa. Samalla se loi järjestelmän jossa rahan arvon uudelleen määrittelystä seurasi vääjäämättä yhteiskunnan yleisen arvomaailman uudelleenmäärittely, mistä esimerkkinä vuoden 2013 lakiuudistuksen linjaukset, jossa lähinnä leikattiin järjestelmästä pahimmat epäkohdat ja suoranainen epärehellisyys ja jätettiin toiminnan taustalla vallinnut arvomaailman muutospyrkimys ja toimintatapamuutokset koskematta.

Kuluttajan markkinat luotonannossa sellaisena millaisena järjestelmä näyttäytyy kulutusluottojen aikakudella, on siten tosiasiallisesti tarpeiden luojien markkinat, heijastaen siirtymää hyödykkeiden tuottamiseen perustuvasta talousmallista tarpeita luovaan järjestelmään. Tässä systeemissä nopearytmisyys, menneisyyden voimakas nostalginen arvottaminen, tulevaisuuteen liittyvät odotusarvot ja eräänlainen statusarvon jatkuva uudelleen määrittely ovat keskeisessä roolissa. Ei ihme että murrosikäisistä on muodstunut merkittävä kohderyhmä tässä järjestelmässä, tarpeiden luomisen mekanismin heijastessa melko tarkalleen juuri tälle elämänvaiheelle ominaista elämänrytmiä. Pienellä vaivannäöllä tästä muodostuva analogia näyttäytyy paitsi pelottavan totuudenmukaisena, myös kysymyksiä herättävänä.

Pääasiallinen kysymys tietysti on, mihin suuntaan järjestelmä on kasvamassa, sillä puberteettinen kaikkien tarpeiden heti tapahtuvan täyttämisen imperatiivi tuskin voi kauaa säilyä eräänlaisena kansalaisuuden puoliksi tiedostamattomana kaksoisominaisuutena. Tulevaisuus on spekulaatioiden aihe tietysti myös siihen sisältyvän tuotto-odotuksen takia. Kulutusluotto onkin lainamuotona ihanteellinen juuri tästä syystä, sillä siihen sisältyvä jatkuvuus ei edellytä tarpeiden säilymistä samoina saati niiden kyseenalaistamista. Kulutusluotto tai siitä eriytynyt luottomuoto joustoluotto, edellyttävät lähinnä rahaliikenteen jatkuvuutta sekä järjestelmää joka ymmärtää ylimääräisen rahan eräänlaisen inhimillisen palkitsemin muotona. Sitähän kuluttaminen lopulta on, mielekkyyden korvike maailmassa jossa luontainen yhteys työntekoon ja sen tuloksiin ja motiiveihin on katkeamassa.

Siten kuluttajan markkinat ovat itse asiassa erilaisten suggestiivisten voimien temmellyskenttä, voimien jotka kukin osaltaan pyrkivät ohjaamaan rahaenergiaa haluamaansa suuntaan. Tässä todellisuudessa jokainen luotto tai kulutusluotto tai viaton pienlaina ovat osa suurempaa virtausta jonka suurissa linjoissa on näkyvissä miltei eeppinen taistelu, hyvän ja pahan mutta myös eräänlaisen heräämisen imperatiivin ja toisaalta itsekkään tarpeiden täyttämiseen perustuvan mekaanisen olemassaolon välillä. Panoksena taistelussa on ei enempää tai vähempää kuin koko planeetan olemassaolo.

Pikavippien tulevaisuudesta

Sukeltaminen suuriin linjoihin on hedelmällistä siltä osin kuin se avaa uusia näkymiä siihen tapaan ja mekanismiin jonka perusteella usein tiedostamatta teemme kulutusvalintoja pienessä mittakaavassa, henkilökohtaisessa elämässämme.

Kulutusluotto on eräänlainen ajankuva ja pikavippien jatkeena havainnoituna sen tulevaisuus näyttää olevan yhä enemmän sidottuna irtonaisen rahan vaatimukseen. Myös jatkossa sen pääasiallinen kohderymä ovat toisaalta nuoret ja muuten keskimääräistä haasteellisemmassa taloudellisessa tilanteessa olevat sekä toisaalta tavalliset palkansaajaperheet joiden työ sinänsä enää hädin tuskin kannattelee luomaamme hirviömäistä kasvun imperatiivia ja siihen perustuvaa kansalaisuutta ja talousjärjestelmää.

Kulutusluotto säilyy, pikavippien muuttuessa ajan myötä samanlaiseksi kansanperinteeksi kuin muinaiset vekselit. Kulutusyhteiskunnan suunnan sen sijaan ratkaisemme me.